Mustat aukot ja madonreikäteoria

Henkimaailma on näyttänyt minulle viime aikoina erikoisia kuvioita ja symboleja joiden merkitystä olen saanut pitkään pohtia. Tyypillisin näky, jota olen katsellut on eräänlainen akseli jonka varrella on tasaisin väliajoin kiekon mallisia lautasia. Lisäksi olen katsellut jonkinlaista kellon koneistoa jossa hammasrattaat pyörivät eri suuntiin.

Vihdoinkin tänään alkoivat palikat loksahdella kohdilleen, kun näin taiteilijan näkemyksen mustasta aukosta. Mustan aukon keskeltä lähtee juurikin tällaista akselilta näyttävää säteilyä ja sen ympärillä on kehämäinen muodostelma kaasua ja pölyhiukkasia, joka näyttää näkemältäni lautaselta akselin ympärillä.

Mustasta aukosta ei voida nykylaittailla saada minkäänlaista informaatiota, sillä se pitää kaiken sisällänsä. Sen funktio on siis nykytieteen mukaan täysin tuntematon ja mahdoton edes tutkia. Erilaisia teorioita on kuitenkin esitetty mustasta aukosta madonreikänä universumissa, jonka läpi olisi mahdollista oikaista toiseen hyvin kaukaiseen pisteeseen valoa nopeammin. Madonreiät ovat myös suhteellisuusteorian mukaan mahdollisia.

Sehän mustista aukoista jo tiedetään tähän mennessä, että niiden sisällä aika on pysähtynyt. Lineaarista avaruus-aika käsitettä ei siis todellisuudessa ole olemassa missään muualla kuin tässä 2D-kokemuksessa, jossa me ihmiset elämme. 2D-perspektiivistä mustan aukon ympärillä oleva lautanen näyttää lautaselta, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole, mutta emme pysty havoinnoimaan neliulotteisuutta.

Näkemäni kellon koneisto siis epäilemättä viittaa aikaan ja aikakäsitykseen. Madonreikien läpi kuljettaessa ajan käsitys voi muuttua. Voi olla mahdollista, että aika kulkee taaksepäin, kiertää kehää tai kaikki tapahtuu ikuisessa nykyhetkessä kuten henkiset opettajat ovat kautta aikojemme asian ilmaisseet.

Koska musta aukko on tuntematon ja mahdoton tutkia nykylaitteilla, niin me emme näe tästä aukosta kuin yhden säikeen ja yhden kiekon. Minulle kuitenkin näytettiin, että näitä kiekkoja olisi lukemattomasti yhden säikeen varassa. Voisivatkohan nämä siis olla rinnakkaisia todellisuuksia tai ulottuvuuksia, joiden välillä tietoisuus voi matkata näiden mustien aukkojen tai niin sanottujen madonreikien kautta? Mustan aukon kautta pääsisi siis aika-avaruuden ulkopuolelle maailmoihin, joissa eivät päde enää nykyfysiikkamme lait.

Ihmiskehohan ei tietenkään kykene siirtymään näiden porttien lävitse, mutta tietoisuus pystyy. Käsitän ihmiskehon ainoastaan jonkinlaisena tilapäisenä ankkurina, joka pitää meitä kiinni tässä lineaarisessa 2D-kokemuksessa, josta käsin elämme fyysisin aistein havaittavaa elämäämme. Olen kuitenkin pohdiskellut, että varmaankin jättäessämme kehomme ruumiistairtautumisen tai kuoleman yhteydessä, niin meiltä poistuvat myös sen aiheuttamat rajoitteet fysiikan laeista puhumattamaan ja sielu tai tietoisuus pystyy kyllä matkaamaan avaruudessa ihan miten itse haluaa.

Teorian mukaan mustasta aukosta voisi matkata toiseen pisteeseen, jossa olisi vastassa niin sanottu valkoinen aukko. Voisiko tämä olla se valotunneli jota pitkin kuolemanrajalla käyneet, ovat sanoneet matkustavansa kohti valkoista valoa eli valkoista aukkoa? Ovatko taivasmaailmat siinä missä manalatkin vain näitä erilaisia olemisen tasoja, rinnakkaisia maailmoja tai ulottuvuuksia, joissa pätevät aivan eri lait kuin meillä?

Koska aikaa ei ole olemassa olemassa lineaarisessa muodossa, niin kaikenlainen aikamatkailu on todellakin mahdollista. Jos aika-avaruusperspektiivi minkä koemme on vain illuusio, niin silloinhan voimme olla missä olomuodossa haluamme niin kauan kuin haluamme tai vaihtaa olomuotoamme ilman minkäänlaisia rajoituksia sellaiseksi kuin haluamme.

Kiinnostavaa tästä pohdinnasta tekee sen. että kuolemaahan ei voi olla olemassa, koska tietoisuuden matka näissä tunneleissa ja aika-avaruuksissa on ääretön. Jos lineaarista aikaa ei ole olemassa, niin ei ole myöskään olemassa minkäänlaista valaistumisen päämäärää mitä me voisimme tavoitella, eikä mitään muutakaan päämäärää mitä voisimme tavoitella. Se että olisimme jostakin tulossa ja jonnekin menossa perustuu lineaariseen ajan käsitykseen, joka on olemassa vain tässä olomuodossa.

Hypätessämme madonreiästä ajan käsite muuttuu. Mikäli valaistumisen tila on olemassa niin sen on täytynyt jo tapahtua. Menneisyydellä ja tulevaisuudella ei ole merkitystä. Kaikki tapahtuu ikuisessa nykyhetkessä niinkuin henkiset opettajat ovat antaneet ymmärtää. Kuitenkin vasta kun tämä asia näin kuvina näytettiin alkaa se oivallus hahmottua siitä, että tässä ollaan vain tietoisuutta ikuisella avaruusmatkalla tai voisinko jopa sanoa avaruusseikkailulla. Luulisi tämän oivalluksen hälventävän kaikki mahdolliset kuolemanpelotkin, koska jos alkuja ja loppuja ei ole niin sitähän voi olla kiertää vaikka ääretöntä kehää ihan haluamassaan olomuodossa niin pitkään kuin haluaa. Sitten jos kyllästyy niin voi vaihtaa toiseen olomuotoon ja toisenlaiseen maailmaan. Mitään rajoituksia ei ole sille mihin tietoisuus kykenee matkaamaan. Tietoisuus on epäilemättä kehosta erillään oleva asia. Keho ainostaan ankkuroi tähän tämän hetkiseen olemisen kokemukseen. Niinkuin pelinappula jonka olet itsellesi valinnut.