Olen tässä viimeisen muutaman päivän aikana lukenut puoskarilakiasiaa ajavien tahojen kirjoituksia. Vallalla näyttää olevan käsitys jonka mukaan kaikki vaihtoehtohoitoja tarjoavat ovat jotenkin yksinkertaisia huuhaan kannattajia,huijareita ja rahastajia, jotka sanovat piut paut tieteelle ja suosittelevat hengenvaarallisiin sairauksiin marjojen syöntiä, kahviperäruiskeita tai jotakin muuta älytöntä. Lisäksi nostetaan esille yksittäistapauksia joissa henkilö on menehtynyt kieltäydyttyään syöpähoidoista ja turvauduttuaan sen sijaan vaihtoehtohoitoihin.
Haluaisin omasta puolestani hieman korjata näitä väittämiä. Ensinnäkään minä vaikka energiahoitoja teenkin, en missään nimessä ole perinteistä lääketiedettä enkä tiedettä vastaan. Terveysasioissa pyydän asiakasta aina ensisijaisesti kääntymään lääkärin puoleen. Myöskään en lupaile kenellekään ihmeparantumisia vakavista sairauksista. Ymmärrän todella hyvin huolen siitä, että vakavissa sairauksissa kieltäydytään ottamasta lääkärin apua vastaan. Kokemukseni mukaisesti tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Suurin osa ihmisistä ja toivottavasti myös vaihtoehtohoitojen tarjoajista käyttää hoitoja täydentävästi eikä toisiaan poissulkevasti. Olen itsekin törmännyt kyllä vaihtoehtopiirin edustajiin jotka ovat hyvin fanaattisia omassa kannassaan ja tuomitsevat kaikki lääkärit sekä lääkkeet. Ymmärrän hyvin kaikkien kannan asiassa. On totta että lääketeollisuus on yksi suurimmista teollisuuden aloista joissa pyöritellään miljardivoittoja. En kuitenkaan pidä lääketeollisuutta ja lääkäreitä pelkästään pahana vain siitä syystä että 150 000 amerikkalaista kuolee vuosittain reseptilääkkeisiin, sukulaiseni sairastaa narkolepsiaa rokotteen takia tai että asiakkaani selkähermo katkaistiin vahingossa leikkauksen yhteydessä aiheuttaen pysyvän liikuntavamman. Edelleen uskon että rakkaus voi olla kaikkialla ja kaikessa, niissä lääkärin määräämissä lääkkeissäkin ja myös lääkäri voi olla suuri parantaja. Tosiasia on kiistaton, että lääketiede ja lääkärit parantavat hoitovirheistä ja vahingoista huolimatta. Minkä takia siis teemme yleistyksiä puoleen tai toiseen ja syyttelemme toisiamme? Ykseyden näkökulmasta on korkea aika havahtua yhteistyön ja toistemme tukemisen kannalle. Yhteistyön avulla pelastuisi varmasti kiistattomasti useampi henki kuin tuomitsemisen avulla. Lääkäri voisi kutsua henkiparantajan ainakin siinä vaiheessa kun lopputulos on epävarma tai diagnoosina on kuolema. Vaikka henkeä ei voitaisikaan enää pelastaa , voisi osaava parantaja ainakin auttaa kuoleman pelkoon liittyvissä asioissa ja tarjoutua saattajaksi rajan yli. Missä lääkärin ymmärrys loppuu, niin sieltä vasta alkaa henkiparantajan työ. Lisäksi täytyy sanoa että emme voi kuitenkaan lääkäreinä tai hoitajina toimia ihmisen tahtoa vastaan. Mikäli potilas haluaa täydessä ymmärryksessä kieltäytyä hoidoista tai kuolla, niin myös tähän tulisi olla oikeus. Toki hoitajana havaitsen senkin, että usein suhteettoman epäilyn taustalla ovat psyykkiset ongelmat ja tällöin potilas kuuluu ilmanmuuta mielenterveyspalveluiden piiriin. Mielenterveyshäiriöiden taustalla voi kuitenkin usein olla myös henkisiä ongelmia ja mikäli lääkkeet ovat ainoa tarjolla oleva hoitomuoto, niin kyllä toipumisen ennuste on valitettavan huono. Julkisen sektorin kapasiteetti ei tällä hetkellä ole riittävän suuri tarjoamaan keskusteluapua kaikille sitä tarvitseville riittävässä määrin. Lisäksi Suomessa mielenterveyspalvelut ovat hyvin vahvasti jo alun alkaen medikalisoitu. Psyykenlääkkeistä on tutkitusti hyötyä varsinkin vakavissa ongelmissa, mutta myös pahoja sivuvaikutuksia. Moni masentunut kaipaisi pillerin sijasta tukea ja kuuntelevan korvan. Kaikkien tehokkainta paranemisen kannalta olisi auttaa henkilöä löytämään masennuksen alkusyy ja hänen piilossa olevat voimansa ja lahjansa. Tässä osaava näkijä ja parantaja voi tarjota apuaan. Mielenterveyshäiriöiden taustalla voi olla myös erityisherkkyys aistia ja nähdä energioita, mutta kyvyt eivät ole päässeet kunnolla kehittymään henkilön ollessa epätasapainossa. Henkinen auttaja voi tarjota tässäkin sellaista tukea ja tietämystä jota lääkärin vastaanotolla ei taatusti saa. Mielenterveysongelmien ja vakavien sairauksien osalta olen itse hyvin varovainen vastuullisuuden takia. En kuitenkaan kieltäydy auttamasta mikäli henkilö ei ole saanut terveydenhoitopuolelta tarvitsemaansa apua.
Itse olen aina ollut kiinnostunut vaihtoehtohoidoista, mutta en ole milloinkaan ajatellut niiden korvaavan perinteistä lääketiedettä. Olen edelleenkin käyttänyt lääkärin palveluita kun on tarpeen ja ohjeistan asiakkaitanikin tekemään niin. Vaihtoehtohoidoista olen kokenut saavani silloin apua kun kysymyksessä on sellaisia ongelmia, mihin nykylääketieteellä ei ole vastauksia kuten esimerkiksi henkiset ongelmat tai sairaudet, jotka eivät ole lääkityksellä tai muuten hoidettavissa. Omiin hoitoihini hakeutuvat harvoin, tuskin koskaan vakavasti sairaat ihmiset. Tästä syystä minulla ei ole olemassa mitään tilastoa siitä kuinka moni on parantunut ja mistä. Minulle on kuitenkin raportoitu hoidoista olleen suurta apua, oli sitten kysymyksessä tunnepuolen vaiva tai fyysinen särky. Koska itse näen ja tunnen energiat, niin minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä etteikö hoito vaikuttaisi . Suurin osa hakee energiahoidosta juuri sitä mitä sillä tarjotaan eli hoitoa. Hoito voi olla todella rentouttava, voimaannuttava ja mystinen kokemus. Se auttaa ihmistä saamaan yhteyden omaan itseensä. Ihmisellä itsellä on voima parantaa itsensä mikäli se on korkeimmaksi parhaaksi. Hoidon tarkoituksena ei ole useinkaan saavuttaa yhtäkkistä ihmeparantumista, vaikka tätäkin tapahtuu, vaan käynnistää pidempiaikainen paranemisen prosessi. Mikäli ihminen ei itse sitoudu paranemisen prosessiinsa terveyttä ja hyvinvointia tukemalla, jäävät tulokset yleensä lyhytaikaisiksi. Samaa on havaittavissa ihan julkisenkin terveydenhuollon piirissä. Lääkkeillä voidaan pitää oireita kurissa ja sairauksia hallinnassa, mutta mikäli potilas ei muuta elintapojaan niin paranemista ei tapahdu. Monia sairauksia pidetään lisäksi täysin parantumattomina. Mikäli vaihtoehtohoidot kiellettäisiin täysin niin samalla tavalla se vaatisi kuolonuhreja. Tiedän ja olen myös henkilökohtaisesti nimittäin tavannut usean ihmisen jolle lääkärin diagnoosi on ollut kuolema tai pyörätuoli. Silti he elävät tänä päivänä täysin terveinä, sillä apu on löytynyt muualta.
Vaihtoehtohoidot on myös käsitteenä hyvin laaja ja varmasti näistä piireistä löytyy jos jonkinlaista arveluttavaakin yrittäjää ja sitä niin kutsuttua huuhaata. Mikä sitten on huuhaata ja mikä ei? Lääketiedehän käsittää huuhaaksi kaiken sellaisen jonka vaikutuksia tai olemassaoloa ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Eli tällä perusteella mitään sellaista jonka olemassaolo on löydetty vasta viime päivinä, ei ole ollut olemassa 100 vuotta sitten. Todisteiden vaatiminen olemassaolon edellytyksenä pitää sisällään kuitenkin suuren ongelman, sillä läheskään kaikista hoitomuodoista ja hoitajista ei tällaisia tutkimuksia ole tehty ja vaikka olisikin, niin jokaisen maan johtavalla tiedeyhteisöllä on valta päättää mitkä tutkimukset täyttävät heidän kriteerinsä tutkimuksen luotettavuudesta. Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa tietyn mielipiteen omaava tutkija on pyrkinyt todistamaan jonkin tutkimuksen epäluotettavaksi pyrkien etsimään sieltä epäkohtia. Suomessa varsinkin määrätynlainen hyvin vahva tiedeuskovaisuus rehottaa, vaikka koulujen oppimateriaalikin on jumiutunut sadan vuoden taakse kuten tiedelehden artikkelissa kerrotaan. https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/koulun_fysiikka_jumiutui_sadan_vuoden_taakse_31402 Teorioista puhutaan täytenä totena ja kaikki mitä ei ymmärrätä tai haluta ymmärtää leimataan pseudotieteeksi. Kyllä näyttöä monienkin vaihtoehtoisten hoitojen toimivuudesta on saatavilla ja niitä on muissa maissa tutkittukin, mutta Suomi junnaa valitettavasti vanhoillisesti paikoillaan eikä parapsykologian tutkimusta hyväksytä osaksi tiedettä niinkuin muualla maailmassa tehdään. Jos koko osa-alue jätetään kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle, miten voidaan tehdä yleistyksiä kaikkien vaihtoehtoisten hoitomuotojen toimimattomuudesta? Tiedeuskovaisuuden suurena ongelmana on uskominen sokeasti painettuun sanaan ja auktoriteetteihin. Ihmisiin itseensä ja heidän kokemuksiinsa ei enää uskota.
Muistan ensimmäiset kokemukseni energiahoidosta sen jälkeen kun olin avautunut aistimaan energioita. Tunsin lämpimän energiavirran kaiken aikaa hoidettaessa, vaikka hoitaja ei minuun edes fyysisesti koskenut. Tunsin olevani kuin kiedottuna valkoiseen pumpuliin ja koko hoidon ajan kyyneleet virtasivat vuolaasti. Näin kaikki mitä hoitaja kertoi edellisistä elämistä ja muusta värikuvina silmieni edessä. Tämä hoito käynnisti hyvin syvän ja pitkäaikaisen paranemisen prosessin. Sain hoidon jälkeen syvän yhteyden itseeni ja tajusin alkaa tekemään terveyttäni tukevia valintoja. Tuosta hoidosta on aikaa 8 vuotta ja tuona aikana koko elämäni on muuttunut. Minulla ei ole tänä päivänä minkäänlaisia terveysongelmia, saan tehdä unelmatyötäni ja koen että korkeampi voima ohjaa, tukee ja suojelee minua kaikissa toimissani. Elämä ei enää tuo umpikujia eteen, vaan tiedän että kaikkeen on olemassa ratkaisu. Selvätuntoiselle ja selvänäköiselle ihmiselle energiahoidon toimivuus on kiistaton tosiasia. Mikään ei tule muuttamaan omakohtaista kokemusta toiseksi, tuli siihen sitten kuinka monta skeptikkoa tahansa selvittämään. Sinun ei tarvitse uskoa minuun. Uskon itse itseeni.
Blue Angel Tarot 