 Hei!Kohta on vuosi vierähtänyt siitä, kun aloitin serkkuni kanssa oraakkelikorttiprojektin. Sain aikanaan Brasilian matkalla idean alkaa valmistamaan saamelaisia oraakkelikortteja. Muutin aika lailla tasan 20 vuotta sitten Ouluun opiskelemaan saamenkieltä ja saamelaiskulttuuria Oulun yliopistoon ja tällä hetkellä serkkuni opiskelee myös saamelaiskulttuuria Oulun yliopistossa. Identifioin itse itseni saamelaissuomalaiseksi. Äidin isäni on inarinsaamelaisten pohjoissaamelaistunut jälkeläinen, joka syntyi ja kasvoi Utsjoen Karigasniemessä. Hän oppi äidinkielenään pohjoissaamen, vaikka vanhempansa olivatkin alunperin Inarista tulleita inarinsaamenkielisiä inarinsaamelaisia. Äitini ei oppinut saamenkieltä kotona, eikä sitä näin ollen siirtänyt minullekaan. Asuimme Keminmaassa kun olin ala-asteikäinen. Kaikki juureni ovat kuitenkin ylälapissa, sillä isäni on Inarista kotoisin ja äiti Karigasniemestä. Isäni piti itseään täysin suomalaisena, vaikka hänelläkin on saamen sukua. Sukututkimus on paljastanut, että suurin osa esi-isistäni on asunut lapin alueella. Hyvin harva saamelainen enää harjoittaa poronhoitoa tai muita perinteisiä elinkeinoja kuten kalastusta ja Helsingistä on tullut kaikkein suurin saamelaiskylä, sillä siellä asunee tätä nykyä eniten saamelaisia. Jos et kuulu porosukuun, niin työmahdollisuudet pohjoisessa ovat huonot. Tästä syystä moni lähtee etelään peruskoulun jälkeen. Yläasteelle siirtyessäni muutimme Karigasniemeen. Karigasniemessä asuessani opin saamenkielen koulussa. Minulla on aina ollut hyvä kielipää ja pystyn oppimaan kielen kuin kielen suhteellisen lyhyessä ajassa. Muistan, että saamenkielen oppimiseen meni noin vuosi ja tässä oli hyvänä vauhdittajana se seikka, että hengailimme paljon ystävieni kanssa Norjan puolelle Karasjoella, jossa kommunikaatiokielenä Norjan saamelaisten kanssa on pohjoissaamenkieli. Karigasniemestä muutin ilmaisutaidon lukion perässä Tampereelle. Koti-ikävä pohjoiseen inspiroi minua aloittamaan joikaamisen ja saamelaiskulttuurin edistämisen kertomalla siitä muille ja käymällä aktiivisesti citysaamelaisten tapahtumissa. Lukion jälkeen muutin Inariin ja opiskelin saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vuoden saamenkieltä ja kulttuuria, jonka jälkeen kirjoitin saamenkielen ylioppilaskirjoituksissa ja suoritin saamenkielen kielitutkinnon. Sitten hain Oulun yliopistoon opiskelemaan ja siitä saakka olen asunut Oulussa, Las Palmasin välivuotta lukuunottamatta. Minusta piti alunperin tulla saamenkielen opettaja, mutta kohtalo ohjasikin sitten eri suuntaan ja olen tehnyt monenlaista ravintolayrittämisestä myyntitehtäviin. En oikeastaan haaveillut opettajan ammatista hakiessani yliopistoon. Oikea haaveeni oli alkaa tekemään jotakin luovaa, mutta ajattelin, että ehkä saamenkielen taitoisena olisi helpompi päästä tekemään teatteri- tai musiikkihommia, kun pohjoisessa on vähemmän kilpailua. Näkijän tai parantajan hommista minulla ei ollut vielä aavistustakaan, vaikka olin kyllä ollut pienestä pitäen hyvin kiinnostunut noitahommista. En vain ajatellut tämänkaltaisen ammatin olevan ylipäätään mahdollista. Yliopistoaikaan kanavat menivät aika lailla tukkoon ja kadotin luovuuteni ohella myös henkisyyden. Kun lähdin henkisen heräämiseni yhteydessä aktiivisesti avaamaan luovuuden lukkojani, alkoivat elämästä kadonneet asiat kiinnostaa yhtäkkiä enemmän. Aloin etsimään kadotettua minuuttani kysymällä itseltäni uudestaan ja uudestaan kuka oikein olen ja mitä olen tullut tänne tekemään. Palaset alkoivat loksahdella pikku hiljaa kohdalleen, mutta tässä meni kyllä vuosia aikaa. Saamelainen mytologia on kiinnostanut minua aina, mutta tästä ei ole hirveän paljon säilynyt tietoa jälkipolville. Kirkon vaikutus on ollut kova saamelaiskulttuurille ja muinaisuskonnolle. Kukaan ei tietääkseni saamelaista muinaisuskontoa enää aktiivisesti harjoita ja moni pitää sitä varmaankin myös syntinä. Olen huomannut kuinka moni saamelaistaiteilija on halunnut korostaa ettei joikaaminen esimerkiksi tarkoita shamanismin harjoittamista tai rumpu on vain soitin, ei noitarumpu. Asioista ei vieläkään uskalleta puhua tuomitsemisen pelossa. Itselläni joikaaminen yhdistyy vahvasti vanhaan shamanistiseen kanavaan, johon saan parhaiten yhteyden rummun ja äänen avulla. Joiku ja rumpu symboloivat itselleni voimaa, jonka otan takaisin esivanhemmiltani. Viime aikoina suomalainen muinaishistoria on noussut vaihtoehtopiireissä enemmän ja enemmän otsikoihin mm. historioitsija Arhi Kuittinen on aiheesta paljon puhunut. Minua häirinnee kylläkin Arhin puheissa se, ettei hän sanallakaan mainitse mitään saamelaisista. Hän ilmeisesti luokittelee kaikki suomensukuiset kansat saamelaiset mukaan lukien näihin muinaissuomalaisiin. Kiehtova teoria hänellä kuitenkin on tarunhohtoisesta hyperboreasta. Hyperborea oli kreikkalaisessa mytologiassa pohjoisessa sijaitseva maa, jonka Arhi sanoo olevan Suomen. Tutkiessani saamelaista mytologiaa, olen löytänyt paljon yhteyksiä kreikkalaiseen mytologiaan. Monet arkkityyppiset hahmot löytyvät molemmista mytologioista, eri nimillä vain,kuten esimerkiksi Artemis ja Juksáhkká tai jousinainen. Samalla tavalla mytologioilla on yhteys astrologiaan. Lähes kaikki maailman uskonnot pohjautuvat jollakin tavalla astrologiaan ja auringon palvontaan. Shamanismista voitaisiin sanoa, että se on maailman vanhin uskonto ja elämänkatsomus. Olen käsitellyt näitä löytämiäni yhtäläisyyksiä ja arkkityyppejä kanavoidessani Jumalten Oraakkelin sisältöä. Jos olet kiinnostunut aiheesta, kannattaa liittyä Jumalten Oraakkelin tilaajaksi. Jumalten Oraakkelin tilaajana saat joka kuukauden 15. pv uuden kuvan ja kanavoinnin sähköpostiisi. Posti sisältää kuvan ja kanavoinnin lisäksi kattavaa tietoa saamelaisesta mytologiasta, luonnosta ja eläimistä. Valitsen jokaisen kuukauden postiin, juuri siihen ajankohtaan parhaiten sopivan kuvan ja kanavoin viestin myös aikaan sopivaksi. Samalla Jumalten Oraakkeli toimii siis eräänlaisena kuukausiennusteena. |
Blog
Miksi vain rakkaus on totta?
Lähdetään siitä ajatuksesta, että tämä maailma missä elämme ja mitä me näemme ei olisikaan todellinen maailma. Entä jos olisi olemassa joku vielä todellisempi maailma, missä kaikki on puhdasta rakkautta ja valoa, ilman kärsimyksen sekä pimeyden aspekteja? Tuo rakkaus on jo yksistään se totuus, mutta asioita jotka ovat totta ei pysty sanoilla selittämään. Ne ovat sanojen ulottumattomissa. Sellaiset asiat löytyvät ainoastaan kokemuksen kautta. Ne ovat muuntuneita tietoisuudentiloja, joihin voi päästä joogan, meditaation tai henkisten harjoitusten avulla. Ne ovat tiloja, joita voi vaan kokea. Heti kun alkaa kirjoittamaan niistä asioista paperille, niin totuus jo vääristyy jollakin tavalla. Ei ole olemassa sanoja, jotka voisivat kuvata sellaisia tiloja. Olen ajatellut tästä syystä esimerkiksi puhtaan kanavoinnin käsitettä. Käsitys siitä, että joku kirja olisi puhdas kanavointi tai täyttä Jumalan sanaa, ei voi näin ollen pitää paikkaansa. Kaikki mikä on puhutussa tai kirjallisessa muodossa, on jo ehtinyt jollakin tavalla vääristyä. Tämän vuoksi henkisissä harjoituksissa pääpaino tulisi olla harjoitusten tekemisessä, asioiden kokemisessa. Ei minkään kirjojen lukeminen. Monen ongelma on siitä, että luetaan loputtomasti kirjoja ja kuvitellaan pääsevän kirjojen avulla johonkin päämäärään. Kirjat voivat olla täynnä väärinkäsityksiä, joita mieli voi käsitellessään voi käsittää edelleen väärin. Mieli alkaa tulkitsemaan kirjoja kirjaimellisesti. Useinkin henkiset opettajat käyttävät puheessaan metaforia. Näistä syntyy sitten lisää väärinkäsityksiä ja sekaannuksia egon ja erillisyyksien maailmaan. Jokaisella on oma tapansa käsitellä tietoa. Jokainen ymmärtää lukemansa oman ymmärrystasonsa mukaisesti. Aletaan taistella asioista, vaikka olisimme niistä oikeasti ihan samaa mieltä. Meillä kaikilla voi olla ihan sama kokemus, mutta selitämme sen eri tavalla luullen olevamme oikeassa ja toisen väärässä. Ajattelemme, että toinen ei vain ymmärrä miten asiat ovat.
Ajattelin kirjoittaa siitä miksi vain rakkaus on totta. Pelon ja kärsimyksen kokemukset ovat tietyllä tapaa kokijalle hyvin todellisia. Kamaluuksien kokeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat totta. Näethän painajaisia unessakin, tietäen etteivät ne ole todellisia. Kamaluuksia koetaan matalilla värähtelytaajuuksilla. Nostamalla värähtelytaajuutta pelottavien asioiden kokeminen loppuu. Kummassakaan kokemuksessa ei tietenkään ole mitään väärää. Ei ole niin yksinkertaista pysyä koko ajan valossa tai pimeydessä. Nämä tasot vaihtelevat. Värähtelyt voivat välillä laskea ja välillä nousta. Toiset voivat olla luontaisesti korkeammalla taajuudella kuin toiset, yhtään arvottamatta sitä mikä on parempi. Eihän nuotitkaan ole yhtään sen parempia musiikissa soi ne sitten matalalla tai korkealla. Jokainen nuotti on yhtä tärkeä kokonaisuuden kannalta. Värähtelytaajuudet ovat myös lähettämiämme signaaleja. Houkuttelemme oman signaalimme mukaisesti ihmisiä ja asioita elämäämme. Meitä vetävät puoleensa samalla taajuudella olevat ihmiset ja tapahtumat. Voimme kommunikoida paremmin samalla taajuudella olevien kanssa. Kun yritämme kommunikoida eri taajuudella olevien kanssa, tulemme helposti ymmärretyksi väärin.
Koen, että vain rakkaus on totta, sillä kaikki on lähtenyt rakkaudesta ja kaikki on palaamassa rakkauteen. Emme voi mennää taaksepäin. Voimme vain mennä eteenpäin. Uskominen johonkin tekee siitä todempaa. Näin koemme miten uskomme ja mitä luomme.
Muutama sana hyväksymisestä
Tämä maaliskuu on ollut minulle vahvaa tunne-elämän prosessoimisen aikaa. Sydämen avautuminen on tuonut mukanaan myös paljon mennyttä puhdistettavaa sekä vanhoja haavoja parannettavaksi. Kaikessa paranemisessa on loppujen lopuksi kysymys itsestä, itsen hyväksymisestä ja rakastamisessa. Syyllisen etsiminen omaan huonoon oloon ulkopuolelta on turhaa. Voimme ajatella kuinka hän loukkasi ja satutti meitä, mutta mikä ja kuka on loppujen lopuksi se joka loukkaantui? Eikö se ole se haavoitettu osa meistä itsestämme joka reagoi ulkopuolisiin tapahtumiin. Ilman haavaa meissä ei olisi myöskään ketään joka loukkaantuu. Tuska on välttämätön osa ihmisen muutosta ja kasvua. Entisessä elämässä en osannut arvostaa tätä puolta elämässä. Kuvittelin olevani paha ja syyllinen johonkin kamalaan saadessani osakseni niin suurta tuskaa ja kärsimystä. Nykyään olen oivaltanut, että se onkin ollut valtava lahja Jumalalta. En olisi mitenkään kyennyt muuttumaan ilman tuota tuskaa. Yhä edelleen kipu on tarpeellinen matkakumppani silloin, kun jotakin täytyy omassa itsessä muuttaa. Ilman tuskaa tuskin kukaan vaivautuisi tekemään yhtään henkistä harjoitusta tai käyttämään aikaa omien ajatusten, tunteiden ja elämän muuttamiseen. Kärsimyksen tarkoitus on herättää meissä jotakin. Tiedostaa katsomaan omia haavoja ja kysymään niiltä, mikä osa meissä ei saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota osakseen. Kärsimys on merkki siitä, että joku olemuspuoli on unohdettu. Ehkä kiellämme ja vihaamme jotain osaa itsestämme. Tällaiset osat jotka koitamme kieltää, projisoimme usein itsemme ulkopuolelle. Toivomme hartaasti että naapurin Pekka tai oma kumppanimme muuttuisivat tai paranisivat, mutta unohdamme katsoa peiliin. Kaikki mitä näet on loppujen lopuksi heijastusta sinusta itsestäsi ja omista uskomuksistasi. Kun hyväksyt itsesi täydellisesti sinulla ei myöskään ole tarvetta muuttaa ketään ulkopuolellasi. Ei ole tarvetta myöskään tuomita muiden ihmisten valintoja. Kun et tuomitse itseäsi, et myöskään koe tarvetta heijastaa syyllistä itsesi ulkopuolelle. Ulkopuolellasi ei oikeasti ole mitään. Kaikki mitä koetat muuttaa ulkopuolellasi on muutettavissa omassa itsessä. Hyväksyntä avaa oven todelliselle muutokselle. Hyväksymällä itsesi ja muut saat rauhan. Mikäli näet ulkopuolellasi jatkuvasti jotakin muutettavaa, et ole hyväksynyt itseäsi täydellisesti. Täydellisen hyväksynnän tilassa ei ole tarvetta muuttaa ketään tai mitään. Emme ole tulleet tänne pelastamaan maailmaa emmekä muita ihmisiä. Olemme tulleet tänne pelastamaan ja vapauttamaan itsemme ja sitä kautta maailma pelastuu.
Pohdintaa ruokavalioista
Olen ihan nuoresta saakka ollut kiinnostunut terveellisestä ruoasta ja eri ruokavalioista. Ensimmäiset vogelin mehupaastot ja raakaruokakokeilut tein jo 12-vuotiaana. Jo tuolloin aloin myös lukemaan ravitsemukseen liittyvää kirjallisuutta, jota löytyi sekä mummon että äitini kirjahyllyistä.
Vuosien varrella olen vuoron perään kokeillut erilaisia paastoja ja detoxkuureja, hurahtanut sekä vähähiilihydraattiseen että kasvisruokavalioon ja kokeillut monenlaisia dieettejä painonhallinnassa.
Kolmekymppiseksi asti olen ollut jojoilija ja tunnesyöjä. Suurin havahtumiseni ruoan ja syömisen suhteen tapahtui kuitenkin henkisen heräämiseni yhteydessä 2011, kun suuri elämänmuutos tapahtui. Tähän oli suurena vaikuttaja Olli Posti eli viidakkomies. Luin aktiivisesti Ollin blogia, sekä seurasin hänen videoitansa youtubesta. Olli on kertonut useissa julkaisuissa parantuneensa ms-taudista ruokavalion avulla. Olli liputtaa mahdollisimman puhtaan ja prosessoimattoman ruoan puolesta ja hänellä on huippuasiantuntemus myöskin lisäravinnepuolella. Sittemmin hänestä onkin tullut yksi tämän ajan suurimmista ruokavaikuttajista. Hän on mullistanut lukemattoman ihmisen elämän ja avannut silmiä näkemään ravitsemuksemme heikon tilan tänä päivänä.
Elämänmuutokseeni vaikutti myös syvästi katsomani dokumentti Food Inc, joka valottaa ruokateollisuuden huolestuttavaa kehitystä. Pikaruokaketjut aloittivat tehotuotannon, joka raivasi pikkuhiljaa pientuottajat pois altaan niin että ruoantuotanto on tänä päivänä keskittynyt huolestuttavasti pienen joukon käsiin. Tätä joukkoa ei kiinnosta eläinten eikä ihmisten hyvinvointi vaan ainostaan raha ja tehokkuus. Syötäväksi kelpaamattomia elintarvikkeita muunnellaan laboratorioissa keinotekoisilla aineilla paremman makuisiksi. Tämä alkaa olla nykypäivää. Lisäksi erilaiset ruokaväärennökset ovat alkaneet yleistyä maailmalla. Dokumentin nähtyäni jätin kaikki lihat, kalat ja prosessoidut elintarvikkeet pois. Paino putosi vuoden aikana 18kg. En kuitenkaan pystynyt ylläpitämään tiukkaa ruokavaliota toisen vuoden jälkeen ja siirryin vapaampaan syömiseen pikkuhiljaa. Aloin tuolloin myös työstämään itsetuntemusta monilla eri menetelmillä. Tämän myötä tunnesyöminen jäi ja paino asettui samoihin lukemiin vuosiksi. Vasta viime vuosina kilpirauhanen on alkanut oireilemaan ja tämän myötä tullut kiloja lisää ja tästä syystä aloinkin kirjoittamaan tätä postia. Kaikki ei ole ollut ruokavaliossani kunnossa ja tästä ajattelinkin nyt kertoa.
Katsoin joulun alla muutaman ruokadokumentin netflixistä. Toinen hehkutti vegaanista ruokavaliota vastauksena kaikkiin ongelmiin ja sairauksiin, toisessa taas hehkutettiin eläinperäistä ravintoa. Molemmat dokumentit viittasivat kivikautiseen ruokavalioon. Kasvissyöntiä puoltavan dokumentin mukaan ihmiset ovat syöneet pääosin keräilemiään kasviksia, mutta koska kasvit hajoavat nopeasti, on tuolta ajalta jäänyt vain merkkejä luista mikä viittaa lihansyöntiin. Toisessa dokumentissa taas viitattiin juuri tähän lihansyöntiin. Molemmille dokumenteille oli yhteistä se, että kumpikin oli prosessoituja elintarvikkeita ja teollisia kasviöljyjä vastaan. Vegaanidokkari piti eläinproteiinia kaiken pahan alkuna ja juurena, kun taas toinen dokkari oli sitä mieltä, että eläinperäisten tuotteiden tulisi olla ravitsemuksen perustana hiilihydraattien sijasta. Mietin että miten voikaan olla mahdollisia näin päinvastaiset väittämät? Molemmissa dokumenteissa oli koeryhmä, joka uutta ruokavaliota noudattamalla sai huikeita tuloksia positiiviseen suuntaan mikä laboratoriokokeilla todennettiin. Minäpä kerron seuraavaksi miten minulle kävi.
Olen ollut muutaman vuoden lähes pääosin kasvissyöjänä. Olen syönyt monipuolisesti kasviksia, papuja, linssejä, leviä, siemeniä, pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja. Puoli vuotta olin täysin vegaani jolloin en syönyt mitään eläinperäistä enkä myöskään kalaa. Paino ei tippunut kiloakaan ja kävin tuolloin myös kolesterolimittauksessa ennen ja jälkeen. Teetin myös kuivaverianalyysin. Kokonaiskolesteroli oli kuin olikin tippunut hieman noudatettuani täysvegaanista ruokavaliota, mutta vastaavasti haitallisen rasvan määrä oli lisääntynyt. Minulla havaittiin myös tuolloin lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, jonka johdosta arvoja täytyi alkaa seuraamaan. Kuivaveritestin mukaan rasvahappotasapaino oli ihan pielessä. Elintärkeitä E-EPA ja DHA rasvahappoja en saanut juuri ollenkaan kun taas haitallisten kasviöljyjen määrä oli suhteettoman suuri. E-EPA:a ja DHA:ta saa pelkästään kalasta, äyriäisistä ja levistä. Söin kyllä levätuotteita jonkin verran, mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Kasvissyöntiä puoltavissa artikkeleissa väitetään kehon pystyvän muuntamaan esimerkiksi rypsiöljyn rasvat E-EPA:ksi ja DHA:ksi. Näin ei kuitenkaan kokeiden mukaan ollut tapahtunut minun kehossani. Tästä säikähtäneenä lisäsin ruokavalioon kalan, äyriäiset, munat ja maitotuotteet. Lopulta aloin syömään myös satunnaisesti riistaa ja tällaisella ruokavaliolla olen ollut näihin päiviin asti.
Keho on kuitenkin koko ajan tuntunut vaativaan lisää lihaa. Lihansyönti ei kuitenkaan ole tuntunut eettisesti minusta hyvältä. Olen koettanut sivuuttaa kehon viestit ja tämä on johtanut liialliseen hiilihydraatien syöntiin. Olen kyllä koko ajan tiennyt sen olevan minulle haitallista. Jätin gluteenin pois ruokavaliosta muutamia vuosia sitten ja tämä on ollut ainoa keino saada allergia hallintaan. Tilalla olen syönyt kauraleipää, mutta huomannut sittemmin saavani myös tästä oireita kuten allergista nuhaa, hiivatulehdusta, turvotusta ja painonnousua.
Pitkään minua on kutsunut ketogeeninen ruokavalio. Olen miettinyt sen olevan sellainen ruokavalio mitä minulla oikeasti tekisi mieli noudattaa ja miten minulla oikeasti tekisi mieli syödä. Olen kuitenkin arponut asiaa kasvissyönnin takia, sillä ketogeenisessä ruokavaliossa lähes ainut kasviproteiinin lähde on ollut tofu, joten se on tuntunut liian rajoittavalta. Sitä lihaa minulla on tehnyt oikeasti mieli. Olen myös tuntenut itseni hyvin väsyneeksi ja uupuneeksi, mikä sai lopulta hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Kilpirauhasarvot olivat yhtäkkisesti nousseet ratkaisevasti viitearvojen yläpuolelle ja rautavarastotkin näyttivät olevan tyhjenemäänpäin.
Vierailin ystäväni luona ja puhuin hänelle halustani siirtyä ketogeeniseen ruokavalioon ja lihansyöntiin liittyvästä ristiriidastani. Hän kysyi heti veriryhmääni ja sanoin sen olevan 0+. Vastaus oli: Sinulla kuuluu syödä lihaa! Ystäväni kaivoi esille veriryhmäruokavaliota koskevan kirjan. Tämän mukaan olen veriryhmäni mukaan metsästäjä-keräilijä, jonka kuuluisi syödä lihaa joka päivä. Vehnä, kaura,monet pavut ja linssit taas eivät sovi ollenkaan vaan laiskistuttavat kilpirauhasen toimintaa hidastuttaen näin aineenvaihduntaa. Tunsin kylmät väreet koko kehossa ja suuri taakka putosi harteilta. Kehoni on oikeassa. Olen syönyt ihan väärin. En ole kuunnellut kehoa vaan kaikenmaailman joogaguruja jotka sanovat lihansyönnin olevan väärin. Vaan Siperiassa ja Suomen lapissa ei soija papu kasvu, eikä oikein mikään muukaan. Koska olen vielä ylälapista kotoisin ja äidinisän puolelta saamelainen, geenitestitkin viittaavat siperian suuntaan toisinkuin useilla kantasuomalaisilla. Minun esi-isäni ja esiäitini ovat olleet metsästäjäkeräilijöitä ja sittemmin poronhoitajia. Ei ole maanviljeliöitä ollut suvussa, joten veriryhmään sopiva ruokavalio kuulosti hyvin loogiselta. Kaikki täsmäsi ihan kilpirauhasongelmista persoonallisuuteen saakka tuossa kirjassa.
Suomessa yleisimmät veriryhmät ovat 0+ ja A+. O-veriryhmään kuuluvat ovat metsästäjäkeräilijöitä, kun taas A-ryhmään kuuuluvat viljelijöitä. A on kutakuinkin O:n vastakohta. A:lle ei lihansyönti sovi ja hänen kehonsa on sopeutunut paremmin viljoihin ja papuihin. Voisiko siis veriryhmä olla syynä siihen, että kaikki ei sovi kaikille? Ei tämä veriryhmähomma mielestäni täysin huuhaata voi olla, kun juuri uusimpien tutkimusten mukaan eri veriryhmät ovat luontaisesti vastustuskykyisiä erilaisille taudeillekin. Veriryhmähän on periytyvä ominaisuus ja jos perimä vaikuttaa myös erilaiseen tautivasteeseen, on mielestäni täysin loogista myös se, että se vaikuttaa siihen minkälainen ravinto sinulle sopii. Kirjan mukaan A-veriryhmä on altis sairastumaan sydän- ja verisuonisairauksiin, joita minun suvussani ei ole ollut laisinkaan. Lähes kaikilla onkin se O-veriryhmä. O-veriryhmällä taas on alttius kilpirauhasongelmiin ja tämä näkyykin meillä suvussa. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kyllä kolahtaa.
Täysin aukoton tämä veriryhmäruokavalio ei ole, sillä tiedän O-veriryhmään kuuluvia, jotka voivat hyvin kasvisruokavaliolla. Minulle tämä kuitenkin näyttäisi sopivan. Olen nyt syönyt veriryhmäni mukaisesti. Ruokavalio ei ole täysin ketogeeninen, sillä veriryhmäni mukaan saan syödä joitakin hiilihydraatteja rajoitetusti, kuten muutaman ruisleipäviipaleen silloin tällöin tai joskus banaanin. Aion kuitenkin jatkaa tätä kokeilua, sillä huomasin aineenvaihdunnan vilkastuvan jo muutaman päivän jälkeen ja nesteturvotusta häipyi samantien 2-3kg. Huomaan myös, että ei ole enää koko ajan nälkä, vaan keho tuntuu tyydyttyvän ihan eri tavalla. En ole syönyt prosessoitua lihaa, vaan olen hakenut paikallisesta rekoringistä riistaa, sekä muuta eettisesti tuotettua lähilihaa. Katsotaan mitä tapahtuu. Alanko voimaan nyt paremmin ja tippuuko paino? Pointti tässä kirjoituksessa on se, että ei tulisi kuunnella mitä joku toinen sanoo, vaan noudattaa sitä ruokavaliota joka itsestä tuntuu hyvältä. Pitäisi syödä sitä oma keho tuntuu kaipaavan.
Mietelmiä vaihtoehtohoitojen vastuullisuudesta ja puoskarilakiehdotelmista
Olen tässä viimeisen muutaman päivän aikana lukenut puoskarilakiasiaa ajavien tahojen kirjoituksia. Vallalla näyttää olevan käsitys jonka mukaan kaikki vaihtoehtohoitoja tarjoavat ovat jotenkin yksinkertaisia huuhaan kannattajia,huijareita ja rahastajia, jotka sanovat piut paut tieteelle ja suosittelevat hengenvaarallisiin sairauksiin marjojen syöntiä, kahviperäruiskeita tai jotakin muuta älytöntä. Lisäksi nostetaan esille yksittäistapauksia joissa henkilö on menehtynyt kieltäydyttyään syöpähoidoista ja turvauduttuaan sen sijaan vaihtoehtohoitoihin.
Haluaisin omasta puolestani hieman korjata näitä väittämiä. Ensinnäkään minä vaikka energiahoitoja teenkin, en missään nimessä ole perinteistä lääketiedettä enkä tiedettä vastaan. Terveysasioissa pyydän asiakasta aina ensisijaisesti kääntymään lääkärin puoleen. Myöskään en lupaile kenellekään ihmeparantumisia vakavista sairauksista. Ymmärrän todella hyvin huolen siitä, että vakavissa sairauksissa kieltäydytään ottamasta lääkärin apua vastaan. Kokemukseni mukaisesti tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Suurin osa ihmisistä ja toivottavasti myös vaihtoehtohoitojen tarjoajista käyttää hoitoja täydentävästi eikä toisiaan poissulkevasti. Olen itsekin törmännyt kyllä vaihtoehtopiirin edustajiin jotka ovat hyvin fanaattisia omassa kannassaan ja tuomitsevat kaikki lääkärit sekä lääkkeet. Ymmärrän hyvin kaikkien kannan asiassa. On totta että lääketeollisuus on yksi suurimmista teollisuuden aloista joissa pyöritellään miljardivoittoja. En kuitenkaan pidä lääketeollisuutta ja lääkäreitä pelkästään pahana vain siitä syystä että 150 000 amerikkalaista kuolee vuosittain reseptilääkkeisiin, sukulaiseni sairastaa narkolepsiaa rokotteen takia tai että asiakkaani selkähermo katkaistiin vahingossa leikkauksen yhteydessä aiheuttaen pysyvän liikuntavamman. Edelleen uskon että rakkaus voi olla kaikkialla ja kaikessa, niissä lääkärin määräämissä lääkkeissäkin ja myös lääkäri voi olla suuri parantaja. Tosiasia on kiistaton, että lääketiede ja lääkärit parantavat hoitovirheistä ja vahingoista huolimatta. Minkä takia siis teemme yleistyksiä puoleen tai toiseen ja syyttelemme toisiamme? Ykseyden näkökulmasta on korkea aika havahtua yhteistyön ja toistemme tukemisen kannalle. Yhteistyön avulla pelastuisi varmasti kiistattomasti useampi henki kuin tuomitsemisen avulla. Lääkäri voisi kutsua henkiparantajan ainakin siinä vaiheessa kun lopputulos on epävarma tai diagnoosina on kuolema. Vaikka henkeä ei voitaisikaan enää pelastaa , voisi osaava parantaja ainakin auttaa kuoleman pelkoon liittyvissä asioissa ja tarjoutua saattajaksi rajan yli. Missä lääkärin ymmärrys loppuu, niin sieltä vasta alkaa henkiparantajan työ. Lisäksi täytyy sanoa että emme voi kuitenkaan lääkäreinä tai hoitajina toimia ihmisen tahtoa vastaan. Mikäli potilas haluaa täydessä ymmärryksessä kieltäytyä hoidoista tai kuolla, niin myös tähän tulisi olla oikeus. Toki hoitajana havaitsen senkin, että usein suhteettoman epäilyn taustalla ovat psyykkiset ongelmat ja tällöin potilas kuuluu ilmanmuuta mielenterveyspalveluiden piiriin. Mielenterveyshäiriöiden taustalla voi kuitenkin usein olla myös henkisiä ongelmia ja mikäli lääkkeet ovat ainoa tarjolla oleva hoitomuoto, niin kyllä toipumisen ennuste on valitettavan huono. Julkisen sektorin kapasiteetti ei tällä hetkellä ole riittävän suuri tarjoamaan keskusteluapua kaikille sitä tarvitseville riittävässä määrin. Lisäksi Suomessa mielenterveyspalvelut ovat hyvin vahvasti jo alun alkaen medikalisoitu. Psyykenlääkkeistä on tutkitusti hyötyä varsinkin vakavissa ongelmissa, mutta myös pahoja sivuvaikutuksia. Moni masentunut kaipaisi pillerin sijasta tukea ja kuuntelevan korvan. Kaikkien tehokkainta paranemisen kannalta olisi auttaa henkilöä löytämään masennuksen alkusyy ja hänen piilossa olevat voimansa ja lahjansa. Tässä osaava näkijä ja parantaja voi tarjota apuaan. Mielenterveyshäiriöiden taustalla voi olla myös erityisherkkyys aistia ja nähdä energioita, mutta kyvyt eivät ole päässeet kunnolla kehittymään henkilön ollessa epätasapainossa. Henkinen auttaja voi tarjota tässäkin sellaista tukea ja tietämystä jota lääkärin vastaanotolla ei taatusti saa. Mielenterveysongelmien ja vakavien sairauksien osalta olen itse hyvin varovainen vastuullisuuden takia. En kuitenkaan kieltäydy auttamasta mikäli henkilö ei ole saanut terveydenhoitopuolelta tarvitsemaansa apua.
Itse olen aina ollut kiinnostunut vaihtoehtohoidoista, mutta en ole milloinkaan ajatellut niiden korvaavan perinteistä lääketiedettä. Olen edelleenkin käyttänyt lääkärin palveluita kun on tarpeen ja ohjeistan asiakkaitanikin tekemään niin. Vaihtoehtohoidoista olen kokenut saavani silloin apua kun kysymyksessä on sellaisia ongelmia, mihin nykylääketieteellä ei ole vastauksia kuten esimerkiksi henkiset ongelmat tai sairaudet, jotka eivät ole lääkityksellä tai muuten hoidettavissa. Omiin hoitoihini hakeutuvat harvoin, tuskin koskaan vakavasti sairaat ihmiset. Tästä syystä minulla ei ole olemassa mitään tilastoa siitä kuinka moni on parantunut ja mistä. Minulle on kuitenkin raportoitu hoidoista olleen suurta apua, oli sitten kysymyksessä tunnepuolen vaiva tai fyysinen särky. Koska itse näen ja tunnen energiat, niin minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä etteikö hoito vaikuttaisi . Suurin osa hakee energiahoidosta juuri sitä mitä sillä tarjotaan eli hoitoa. Hoito voi olla todella rentouttava, voimaannuttava ja mystinen kokemus. Se auttaa ihmistä saamaan yhteyden omaan itseensä. Ihmisellä itsellä on voima parantaa itsensä mikäli se on korkeimmaksi parhaaksi. Hoidon tarkoituksena ei ole useinkaan saavuttaa yhtäkkistä ihmeparantumista, vaikka tätäkin tapahtuu, vaan käynnistää pidempiaikainen paranemisen prosessi. Mikäli ihminen ei itse sitoudu paranemisen prosessiinsa terveyttä ja hyvinvointia tukemalla, jäävät tulokset yleensä lyhytaikaisiksi. Samaa on havaittavissa ihan julkisenkin terveydenhuollon piirissä. Lääkkeillä voidaan pitää oireita kurissa ja sairauksia hallinnassa, mutta mikäli potilas ei muuta elintapojaan niin paranemista ei tapahdu. Monia sairauksia pidetään lisäksi täysin parantumattomina. Mikäli vaihtoehtohoidot kiellettäisiin täysin niin samalla tavalla se vaatisi kuolonuhreja. Tiedän ja olen myös henkilökohtaisesti nimittäin tavannut usean ihmisen jolle lääkärin diagnoosi on ollut kuolema tai pyörätuoli. Silti he elävät tänä päivänä täysin terveinä, sillä apu on löytynyt muualta.
Vaihtoehtohoidot on myös käsitteenä hyvin laaja ja varmasti näistä piireistä löytyy jos jonkinlaista arveluttavaakin yrittäjää ja sitä niin kutsuttua huuhaata. Mikä sitten on huuhaata ja mikä ei? Lääketiedehän käsittää huuhaaksi kaiken sellaisen jonka vaikutuksia tai olemassaoloa ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Eli tällä perusteella mitään sellaista jonka olemassaolo on löydetty vasta viime päivinä, ei ole ollut olemassa 100 vuotta sitten. Todisteiden vaatiminen olemassaolon edellytyksenä pitää sisällään kuitenkin suuren ongelman, sillä läheskään kaikista hoitomuodoista ja hoitajista ei tällaisia tutkimuksia ole tehty ja vaikka olisikin, niin jokaisen maan johtavalla tiedeyhteisöllä on valta päättää mitkä tutkimukset täyttävät heidän kriteerinsä tutkimuksen luotettavuudesta. Olen myös törmännyt ilmiöön, jossa tietyn mielipiteen omaava tutkija on pyrkinyt todistamaan jonkin tutkimuksen epäluotettavaksi pyrkien etsimään sieltä epäkohtia. Suomessa varsinkin määrätynlainen hyvin vahva tiedeuskovaisuus rehottaa, vaikka koulujen oppimateriaalikin on jumiutunut sadan vuoden taakse kuten tiedelehden artikkelissa kerrotaan. https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/koulun_fysiikka_jumiutui_sadan_vuoden_taakse_31402 Teorioista puhutaan täytenä totena ja kaikki mitä ei ymmärrätä tai haluta ymmärtää leimataan pseudotieteeksi. Kyllä näyttöä monienkin vaihtoehtoisten hoitojen toimivuudesta on saatavilla ja niitä on muissa maissa tutkittukin, mutta Suomi junnaa valitettavasti vanhoillisesti paikoillaan eikä parapsykologian tutkimusta hyväksytä osaksi tiedettä niinkuin muualla maailmassa tehdään. Jos koko osa-alue jätetään kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle, miten voidaan tehdä yleistyksiä kaikkien vaihtoehtoisten hoitomuotojen toimimattomuudesta? Tiedeuskovaisuuden suurena ongelmana on uskominen sokeasti painettuun sanaan ja auktoriteetteihin. Ihmisiin itseensä ja heidän kokemuksiinsa ei enää uskota.
Muistan ensimmäiset kokemukseni energiahoidosta sen jälkeen kun olin avautunut aistimaan energioita. Tunsin lämpimän energiavirran kaiken aikaa hoidettaessa, vaikka hoitaja ei minuun edes fyysisesti koskenut. Tunsin olevani kuin kiedottuna valkoiseen pumpuliin ja koko hoidon ajan kyyneleet virtasivat vuolaasti. Näin kaikki mitä hoitaja kertoi edellisistä elämistä ja muusta värikuvina silmieni edessä. Tämä hoito käynnisti hyvin syvän ja pitkäaikaisen paranemisen prosessin. Sain hoidon jälkeen syvän yhteyden itseeni ja tajusin alkaa tekemään terveyttäni tukevia valintoja. Tuosta hoidosta on aikaa 8 vuotta ja tuona aikana koko elämäni on muuttunut. Minulla ei ole tänä päivänä minkäänlaisia terveysongelmia, saan tehdä unelmatyötäni ja koen että korkeampi voima ohjaa, tukee ja suojelee minua kaikissa toimissani. Elämä ei enää tuo umpikujia eteen, vaan tiedän että kaikkeen on olemassa ratkaisu. Selvätuntoiselle ja selvänäköiselle ihmiselle energiahoidon toimivuus on kiistaton tosiasia. Mikään ei tule muuttamaan omakohtaista kokemusta toiseksi, tuli siihen sitten kuinka monta skeptikkoa tahansa selvittämään. Sinun ei tarvitse uskoa minuun. Uskon itse itseeni.
Blue Angel Tarot 