 Hei!Kohta on vuosi vierähtänyt siitä, kun aloitin serkkuni kanssa oraakkelikorttiprojektin. Sain aikanaan Brasilian matkalla idean alkaa valmistamaan saamelaisia oraakkelikortteja. Muutin aika lailla tasan 20 vuotta sitten Ouluun opiskelemaan saamenkieltä ja saamelaiskulttuuria Oulun yliopistoon ja tällä hetkellä serkkuni opiskelee myös saamelaiskulttuuria Oulun yliopistossa. Identifioin itse itseni saamelaissuomalaiseksi. Äidin isäni on inarinsaamelaisten pohjoissaamelaistunut jälkeläinen, joka syntyi ja kasvoi Utsjoen Karigasniemessä. Hän oppi äidinkielenään pohjoissaamen, vaikka vanhempansa olivatkin alunperin Inarista tulleita inarinsaamenkielisiä inarinsaamelaisia. Äitini ei oppinut saamenkieltä kotona, eikä sitä näin ollen siirtänyt minullekaan. Asuimme Keminmaassa kun olin ala-asteikäinen. Kaikki juureni ovat kuitenkin ylälapissa, sillä isäni on Inarista kotoisin ja äiti Karigasniemestä. Isäni piti itseään täysin suomalaisena, vaikka hänelläkin on saamen sukua. Sukututkimus on paljastanut, että suurin osa esi-isistäni on asunut lapin alueella. Hyvin harva saamelainen enää harjoittaa poronhoitoa tai muita perinteisiä elinkeinoja kuten kalastusta ja Helsingistä on tullut kaikkein suurin saamelaiskylä, sillä siellä asunee tätä nykyä eniten saamelaisia. Jos et kuulu porosukuun, niin työmahdollisuudet pohjoisessa ovat huonot. Tästä syystä moni lähtee etelään peruskoulun jälkeen. Yläasteelle siirtyessäni muutimme Karigasniemeen. Karigasniemessä asuessani opin saamenkielen koulussa. Minulla on aina ollut hyvä kielipää ja pystyn oppimaan kielen kuin kielen suhteellisen lyhyessä ajassa. Muistan, että saamenkielen oppimiseen meni noin vuosi ja tässä oli hyvänä vauhdittajana se seikka, että hengailimme paljon ystävieni kanssa Norjan puolelle Karasjoella, jossa kommunikaatiokielenä Norjan saamelaisten kanssa on pohjoissaamenkieli. Karigasniemestä muutin ilmaisutaidon lukion perässä Tampereelle. Koti-ikävä pohjoiseen inspiroi minua aloittamaan joikaamisen ja saamelaiskulttuurin edistämisen kertomalla siitä muille ja käymällä aktiivisesti citysaamelaisten tapahtumissa. Lukion jälkeen muutin Inariin ja opiskelin saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vuoden saamenkieltä ja kulttuuria, jonka jälkeen kirjoitin saamenkielen ylioppilaskirjoituksissa ja suoritin saamenkielen kielitutkinnon. Sitten hain Oulun yliopistoon opiskelemaan ja siitä saakka olen asunut Oulussa, Las Palmasin välivuotta lukuunottamatta. Minusta piti alunperin tulla saamenkielen opettaja, mutta kohtalo ohjasikin sitten eri suuntaan ja olen tehnyt monenlaista ravintolayrittämisestä myyntitehtäviin. En oikeastaan haaveillut opettajan ammatista hakiessani yliopistoon. Oikea haaveeni oli alkaa tekemään jotakin luovaa, mutta ajattelin, että ehkä saamenkielen taitoisena olisi helpompi päästä tekemään teatteri- tai musiikkihommia, kun pohjoisessa on vähemmän kilpailua. Näkijän tai parantajan hommista minulla ei ollut vielä aavistustakaan, vaikka olin kyllä ollut pienestä pitäen hyvin kiinnostunut noitahommista. En vain ajatellut tämänkaltaisen ammatin olevan ylipäätään mahdollista. Yliopistoaikaan kanavat menivät aika lailla tukkoon ja kadotin luovuuteni ohella myös henkisyyden. Kun lähdin henkisen heräämiseni yhteydessä aktiivisesti avaamaan luovuuden lukkojani, alkoivat elämästä kadonneet asiat kiinnostaa yhtäkkiä enemmän. Aloin etsimään kadotettua minuuttani kysymällä itseltäni uudestaan ja uudestaan kuka oikein olen ja mitä olen tullut tänne tekemään. Palaset alkoivat loksahdella pikku hiljaa kohdalleen, mutta tässä meni kyllä vuosia aikaa. Saamelainen mytologia on kiinnostanut minua aina, mutta tästä ei ole hirveän paljon säilynyt tietoa jälkipolville. Kirkon vaikutus on ollut kova saamelaiskulttuurille ja muinaisuskonnolle. Kukaan ei tietääkseni saamelaista muinaisuskontoa enää aktiivisesti harjoita ja moni pitää sitä varmaankin myös syntinä. Olen huomannut kuinka moni saamelaistaiteilija on halunnut korostaa ettei joikaaminen esimerkiksi tarkoita shamanismin harjoittamista tai rumpu on vain soitin, ei noitarumpu. Asioista ei vieläkään uskalleta puhua tuomitsemisen pelossa. Itselläni joikaaminen yhdistyy vahvasti vanhaan shamanistiseen kanavaan, johon saan parhaiten yhteyden rummun ja äänen avulla. Joiku ja rumpu symboloivat itselleni voimaa, jonka otan takaisin esivanhemmiltani. Viime aikoina suomalainen muinaishistoria on noussut vaihtoehtopiireissä enemmän ja enemmän otsikoihin mm. historioitsija Arhi Kuittinen on aiheesta paljon puhunut. Minua häirinnee kylläkin Arhin puheissa se, ettei hän sanallakaan mainitse mitään saamelaisista. Hän ilmeisesti luokittelee kaikki suomensukuiset kansat saamelaiset mukaan lukien näihin muinaissuomalaisiin. Kiehtova teoria hänellä kuitenkin on tarunhohtoisesta hyperboreasta. Hyperborea oli kreikkalaisessa mytologiassa pohjoisessa sijaitseva maa, jonka Arhi sanoo olevan Suomen. Tutkiessani saamelaista mytologiaa, olen löytänyt paljon yhteyksiä kreikkalaiseen mytologiaan. Monet arkkityyppiset hahmot löytyvät molemmista mytologioista, eri nimillä vain,kuten esimerkiksi Artemis ja Juksáhkká tai jousinainen. Samalla tavalla mytologioilla on yhteys astrologiaan. Lähes kaikki maailman uskonnot pohjautuvat jollakin tavalla astrologiaan ja auringon palvontaan. Shamanismista voitaisiin sanoa, että se on maailman vanhin uskonto ja elämänkatsomus. Olen käsitellyt näitä löytämiäni yhtäläisyyksiä ja arkkityyppejä kanavoidessani Jumalten Oraakkelin sisältöä. Jos olet kiinnostunut aiheesta, kannattaa liittyä Jumalten Oraakkelin tilaajaksi. Jumalten Oraakkelin tilaajana saat joka kuukauden 15. pv uuden kuvan ja kanavoinnin sähköpostiisi. Posti sisältää kuvan ja kanavoinnin lisäksi kattavaa tietoa saamelaisesta mytologiasta, luonnosta ja eläimistä. Valitsen jokaisen kuukauden postiin, juuri siihen ajankohtaan parhaiten sopivan kuvan ja kanavoin viestin myös aikaan sopivaksi. Samalla Jumalten Oraakkeli toimii siis eräänlaisena kuukausiennusteena. |
Jumalten Oraakkelista
Blue Angel Tarot 