Miksi vain rakkaus on totta?

Lähdetään siitä ajatuksesta, että tämä maailma missä elämme ja mitä me näemme ei olisikaan todellinen maailma. Entä jos olisi olemassa joku vielä todellisempi maailma, missä kaikki on puhdasta rakkautta ja valoa, ilman kärsimyksen sekä pimeyden aspekteja? Tuo rakkaus on jo yksistään se totuus, mutta asioita jotka ovat totta ei pysty sanoilla selittämään. Ne ovat sanojen ulottumattomissa. Sellaiset asiat löytyvät ainoastaan kokemuksen kautta. Ne ovat muuntuneita tietoisuudentiloja, joihin voi päästä joogan, meditaation tai henkisten harjoitusten avulla. Ne ovat tiloja, joita voi vaan kokea. Heti kun alkaa kirjoittamaan niistä asioista paperille, niin totuus jo vääristyy jollakin tavalla. Ei ole olemassa sanoja, jotka voisivat kuvata sellaisia tiloja. Olen ajatellut tästä syystä esimerkiksi puhtaan kanavoinnin käsitettä. Käsitys siitä, että joku kirja olisi puhdas kanavointi tai täyttä Jumalan sanaa, ei voi näin ollen pitää paikkaansa. Kaikki mikä on puhutussa tai kirjallisessa muodossa, on jo ehtinyt jollakin tavalla vääristyä. Tämän vuoksi henkisissä harjoituksissa pääpaino tulisi olla harjoitusten tekemisessä, asioiden kokemisessa. Ei minkään kirjojen lukeminen. Monen ongelma on siitä, että luetaan loputtomasti kirjoja ja kuvitellaan pääsevän kirjojen avulla johonkin päämäärään. Kirjat voivat olla täynnä väärinkäsityksiä, joita mieli voi käsitellessään voi käsittää edelleen väärin. Mieli alkaa tulkitsemaan kirjoja kirjaimellisesti. Useinkin henkiset opettajat käyttävät puheessaan metaforia. Näistä syntyy sitten lisää väärinkäsityksiä ja sekaannuksia egon ja erillisyyksien maailmaan. Jokaisella on oma tapansa käsitellä tietoa. Jokainen ymmärtää lukemansa oman ymmärrystasonsa mukaisesti. Aletaan taistella asioista, vaikka olisimme niistä oikeasti ihan samaa mieltä. Meillä kaikilla voi olla ihan sama kokemus, mutta selitämme sen eri tavalla luullen olevamme oikeassa ja toisen väärässä. Ajattelemme, että toinen ei vain ymmärrä miten asiat ovat.

Ajattelin kirjoittaa siitä miksi vain rakkaus on totta. Pelon ja kärsimyksen kokemukset ovat tietyllä tapaa kokijalle hyvin todellisia. Kamaluuksien kokeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat totta. Näethän painajaisia unessakin, tietäen etteivät ne ole todellisia. Kamaluuksia koetaan matalilla värähtelytaajuuksilla. Nostamalla värähtelytaajuutta pelottavien asioiden kokeminen loppuu. Kummassakaan kokemuksessa ei tietenkään ole mitään väärää. Ei ole niin yksinkertaista pysyä koko ajan valossa tai pimeydessä. Nämä tasot vaihtelevat. Värähtelyt voivat välillä laskea ja välillä nousta. Toiset voivat olla luontaisesti korkeammalla taajuudella kuin toiset, yhtään arvottamatta sitä mikä on parempi. Eihän nuotitkaan ole yhtään sen parempia musiikissa soi ne sitten matalalla tai korkealla. Jokainen nuotti on yhtä tärkeä kokonaisuuden kannalta. Värähtelytaajuudet ovat myös lähettämiämme signaaleja. Houkuttelemme oman signaalimme mukaisesti ihmisiä ja asioita elämäämme. Meitä vetävät puoleensa samalla taajuudella olevat ihmiset ja tapahtumat. Voimme kommunikoida paremmin samalla taajuudella olevien kanssa. Kun yritämme kommunikoida eri taajuudella olevien kanssa, tulemme helposti ymmärretyksi väärin.

Koen, että vain rakkaus on totta, sillä kaikki on lähtenyt rakkaudesta ja kaikki on palaamassa rakkauteen. Emme voi mennää taaksepäin. Voimme vain mennä eteenpäin. Uskominen johonkin tekee siitä todempaa. Näin koemme miten uskomme ja mitä luomme.