Pohdintaa ruokavalioista

Olen ihan nuoresta saakka ollut kiinnostunut terveellisestä ruoasta ja eri ruokavalioista. Ensimmäiset vogelin mehupaastot ja raakaruokakokeilut tein jo 12-vuotiaana. Jo tuolloin aloin myös lukemaan ravitsemukseen liittyvää kirjallisuutta, jota löytyi sekä mummon että äitini kirjahyllyistä.

Vuosien varrella olen vuoron perään kokeillut erilaisia paastoja ja detoxkuureja, hurahtanut sekä vähähiilihydraattiseen että kasvisruokavalioon ja kokeillut monenlaisia dieettejä painonhallinnassa.

Kolmekymppiseksi asti olen ollut jojoilija ja tunnesyöjä. Suurin havahtumiseni ruoan ja syömisen suhteen tapahtui kuitenkin henkisen heräämiseni yhteydessä 2011, kun suuri elämänmuutos tapahtui. Tähän oli suurena vaikuttaja Olli Posti eli viidakkomies. Luin aktiivisesti Ollin blogia, sekä seurasin hänen videoitansa youtubesta. Olli on kertonut useissa julkaisuissa parantuneensa ms-taudista ruokavalion avulla. Olli liputtaa mahdollisimman puhtaan ja prosessoimattoman ruoan puolesta ja hänellä on huippuasiantuntemus myöskin lisäravinnepuolella. Sittemmin hänestä onkin tullut yksi tämän ajan suurimmista ruokavaikuttajista. Hän on mullistanut lukemattoman ihmisen elämän ja avannut silmiä näkemään ravitsemuksemme heikon tilan tänä päivänä.

Elämänmuutokseeni vaikutti myös syvästi katsomani dokumentti Food Inc, joka valottaa ruokateollisuuden huolestuttavaa kehitystä. Pikaruokaketjut aloittivat tehotuotannon, joka raivasi pikkuhiljaa pientuottajat pois altaan niin että ruoantuotanto on tänä päivänä keskittynyt huolestuttavasti pienen joukon käsiin. Tätä joukkoa ei kiinnosta eläinten eikä ihmisten hyvinvointi vaan ainostaan raha ja tehokkuus. Syötäväksi kelpaamattomia elintarvikkeita muunnellaan laboratorioissa keinotekoisilla aineilla paremman makuisiksi. Tämä alkaa olla nykypäivää. Lisäksi erilaiset ruokaväärennökset ovat alkaneet yleistyä maailmalla. Dokumentin nähtyäni jätin kaikki lihat, kalat ja prosessoidut elintarvikkeet pois. Paino putosi vuoden aikana 18kg. En kuitenkaan pystynyt ylläpitämään tiukkaa ruokavaliota toisen vuoden jälkeen ja siirryin vapaampaan syömiseen pikkuhiljaa. Aloin tuolloin myös työstämään itsetuntemusta monilla eri menetelmillä. Tämän myötä tunnesyöminen jäi ja paino asettui samoihin lukemiin vuosiksi. Vasta viime vuosina kilpirauhanen on alkanut oireilemaan ja tämän myötä tullut kiloja lisää ja tästä syystä aloinkin kirjoittamaan tätä postia. Kaikki ei ole ollut ruokavaliossani kunnossa ja tästä ajattelinkin nyt kertoa.

Katsoin joulun alla muutaman ruokadokumentin netflixistä. Toinen hehkutti vegaanista ruokavaliota vastauksena kaikkiin ongelmiin ja sairauksiin, toisessa taas hehkutettiin eläinperäistä ravintoa. Molemmat dokumentit viittasivat kivikautiseen ruokavalioon. Kasvissyöntiä puoltavan dokumentin mukaan ihmiset ovat syöneet pääosin keräilemiään kasviksia, mutta koska kasvit hajoavat nopeasti, on tuolta ajalta jäänyt vain merkkejä luista mikä viittaa lihansyöntiin. Toisessa dokumentissa taas viitattiin juuri tähän lihansyöntiin. Molemmille dokumenteille oli yhteistä se, että kumpikin oli prosessoituja elintarvikkeita ja teollisia kasviöljyjä vastaan. Vegaanidokkari piti eläinproteiinia kaiken pahan alkuna ja juurena, kun taas toinen dokkari oli sitä mieltä, että eläinperäisten tuotteiden tulisi olla ravitsemuksen perustana hiilihydraattien sijasta. Mietin että miten voikaan olla mahdollisia näin päinvastaiset väittämät? Molemmissa dokumenteissa oli koeryhmä, joka uutta ruokavaliota noudattamalla sai huikeita tuloksia positiiviseen suuntaan mikä laboratoriokokeilla todennettiin. Minäpä kerron seuraavaksi miten minulle kävi.

Olen ollut muutaman vuoden lähes pääosin kasvissyöjänä. Olen syönyt monipuolisesti kasviksia, papuja, linssejä, leviä, siemeniä, pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja. Puoli vuotta olin täysin vegaani jolloin en syönyt mitään eläinperäistä enkä myöskään kalaa. Paino ei tippunut kiloakaan ja kävin tuolloin myös kolesterolimittauksessa ennen ja jälkeen. Teetin myös kuivaverianalyysin. Kokonaiskolesteroli oli kuin olikin tippunut hieman noudatettuani täysvegaanista ruokavaliota, mutta vastaavasti haitallisen rasvan määrä oli lisääntynyt. Minulla havaittiin myös tuolloin lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, jonka johdosta arvoja täytyi alkaa seuraamaan. Kuivaveritestin mukaan rasvahappotasapaino oli ihan pielessä. Elintärkeitä E-EPA ja DHA rasvahappoja en saanut juuri ollenkaan kun taas haitallisten kasviöljyjen määrä oli suhteettoman suuri. E-EPA:a ja DHA:ta saa pelkästään kalasta, äyriäisistä ja levistä. Söin kyllä levätuotteita jonkin verran, mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Kasvissyöntiä puoltavissa artikkeleissa väitetään kehon pystyvän muuntamaan esimerkiksi rypsiöljyn rasvat E-EPA:ksi ja DHA:ksi. Näin ei kuitenkaan kokeiden mukaan ollut tapahtunut minun kehossani. Tästä säikähtäneenä lisäsin ruokavalioon kalan, äyriäiset, munat ja maitotuotteet. Lopulta aloin syömään myös satunnaisesti riistaa ja tällaisella ruokavaliolla olen ollut näihin päiviin asti.

Keho on kuitenkin koko ajan tuntunut vaativaan lisää lihaa. Lihansyönti ei kuitenkaan ole tuntunut eettisesti minusta hyvältä. Olen koettanut sivuuttaa kehon viestit ja tämä on johtanut liialliseen hiilihydraatien syöntiin. Olen kyllä koko ajan tiennyt sen olevan minulle haitallista. Jätin gluteenin pois ruokavaliosta muutamia vuosia sitten ja tämä on ollut ainoa keino saada allergia hallintaan. Tilalla olen syönyt kauraleipää, mutta huomannut sittemmin saavani myös tästä oireita kuten allergista nuhaa, hiivatulehdusta, turvotusta ja painonnousua.

Pitkään minua on kutsunut ketogeeninen ruokavalio. Olen miettinyt sen olevan sellainen ruokavalio mitä minulla oikeasti tekisi mieli noudattaa ja miten minulla oikeasti tekisi mieli syödä. Olen kuitenkin arponut asiaa kasvissyönnin takia, sillä ketogeenisessä ruokavaliossa lähes ainut kasviproteiinin lähde on ollut tofu, joten se on tuntunut liian rajoittavalta. Sitä lihaa minulla on tehnyt oikeasti mieli. Olen myös tuntenut itseni hyvin väsyneeksi ja uupuneeksi, mikä sai lopulta hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Kilpirauhasarvot olivat yhtäkkisesti nousseet ratkaisevasti viitearvojen yläpuolelle ja rautavarastotkin näyttivät olevan tyhjenemäänpäin.

Vierailin ystäväni luona ja puhuin hänelle halustani siirtyä ketogeeniseen ruokavalioon ja lihansyöntiin liittyvästä ristiriidastani. Hän kysyi heti veriryhmääni ja sanoin sen olevan 0+. Vastaus oli: Sinulla kuuluu syödä lihaa! Ystäväni kaivoi esille veriryhmäruokavaliota koskevan kirjan. Tämän mukaan olen veriryhmäni mukaan metsästäjä-keräilijä, jonka kuuluisi syödä lihaa joka päivä. Vehnä, kaura,monet pavut ja linssit taas eivät sovi ollenkaan vaan laiskistuttavat kilpirauhasen toimintaa hidastuttaen näin aineenvaihduntaa. Tunsin kylmät väreet koko kehossa ja suuri taakka putosi harteilta. Kehoni on oikeassa. Olen syönyt ihan väärin. En ole kuunnellut kehoa vaan kaikenmaailman joogaguruja jotka sanovat lihansyönnin olevan väärin. Vaan Siperiassa ja Suomen lapissa ei soija papu kasvu, eikä oikein mikään muukaan. Koska olen vielä ylälapista kotoisin ja äidinisän puolelta saamelainen, geenitestitkin viittaavat siperian suuntaan toisinkuin useilla kantasuomalaisilla. Minun esi-isäni ja esiäitini ovat olleet metsästäjäkeräilijöitä ja sittemmin poronhoitajia. Ei ole maanviljeliöitä ollut suvussa, joten veriryhmään sopiva ruokavalio kuulosti hyvin loogiselta. Kaikki täsmäsi ihan kilpirauhasongelmista persoonallisuuteen saakka tuossa kirjassa.

Suomessa yleisimmät veriryhmät ovat 0+ ja A+. O-veriryhmään kuuluvat ovat metsästäjäkeräilijöitä, kun taas A-ryhmään kuuuluvat viljelijöitä. A on kutakuinkin O:n vastakohta. A:lle ei lihansyönti sovi ja hänen kehonsa on sopeutunut paremmin viljoihin ja papuihin. Voisiko siis veriryhmä olla syynä siihen, että kaikki ei sovi kaikille? Ei tämä veriryhmähomma mielestäni täysin huuhaata voi olla, kun juuri uusimpien tutkimusten mukaan eri veriryhmät ovat luontaisesti vastustuskykyisiä erilaisille taudeillekin. Veriryhmähän on periytyvä ominaisuus ja jos perimä vaikuttaa myös erilaiseen tautivasteeseen, on mielestäni täysin loogista myös se, että se vaikuttaa siihen minkälainen ravinto sinulle sopii. Kirjan mukaan A-veriryhmä on altis sairastumaan sydän- ja verisuonisairauksiin, joita minun suvussani ei ole ollut laisinkaan. Lähes kaikilla onkin se O-veriryhmä. O-veriryhmällä taas on alttius kilpirauhasongelmiin ja tämä näkyykin meillä suvussa. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kyllä kolahtaa.

Täysin aukoton tämä veriryhmäruokavalio ei ole, sillä tiedän O-veriryhmään kuuluvia, jotka voivat hyvin kasvisruokavaliolla. Minulle tämä kuitenkin näyttäisi sopivan. Olen nyt syönyt veriryhmäni mukaisesti. Ruokavalio ei ole täysin ketogeeninen, sillä veriryhmäni mukaan saan syödä joitakin hiilihydraatteja rajoitetusti, kuten muutaman ruisleipäviipaleen silloin tällöin tai joskus banaanin. Aion kuitenkin jatkaa tätä kokeilua, sillä huomasin aineenvaihdunnan vilkastuvan jo muutaman päivän jälkeen ja nesteturvotusta häipyi samantien 2-3kg. Huomaan myös, että ei ole enää koko ajan nälkä, vaan keho tuntuu tyydyttyvän ihan eri tavalla. En ole syönyt prosessoitua lihaa, vaan olen hakenut paikallisesta rekoringistä riistaa, sekä muuta eettisesti tuotettua lähilihaa. Katsotaan mitä tapahtuu. Alanko voimaan nyt paremmin ja tippuuko paino? Pointti tässä kirjoituksessa on se, että ei tulisi kuunnella mitä joku toinen sanoo, vaan noudattaa sitä ruokavaliota joka itsestä tuntuu hyvältä. Pitäisi syödä sitä oma keho tuntuu kaipaavan.